Kuuluu ihan hyvää kai, vai kuuluuko sittenkään..
Monta kertaa lähdin pois, monta kertaa palasin aina juoksuaskelin, tänään kuljen hitaammin..
Linnalesken elämä on haastavaa monellakin tapaa ja varsinkin nyt mun tilanteessa. Oon totutellut elämään ja tähän paska arkeen ihan yksin, ilman ketään.. Rehellisesti sanottuna on vaikee kuvitella tää palapeli kasassa parin viikon päästä päät selvänä asiat balanssissa? No vaatii aika vitusti. Mut jos meitä tosissaan on kaks, sitähän ei tiedä miten hienosti asiat vielä on vaikka parin kuukauden päästä. =) Odottelua... enää muutama hassu päivä tai viikko.
No vähän lisää siitä mitä mun arki on: VAPAA KRIISEISTÄ (tavoite)
-Mä meen, millon missäkin seurassa missä ikinä aikaa tapetaan, yöt menee siivillä siinä missä päivätkin, sit tulee seinä ja lukittaudun moneks päivää kotii puhelin kii, en halua nähdä ketään, hyvä jos itteä kärsii peilistä katsoa. Mahtaa olla monella sama homma jos meno yhtä vitun vatovitunlogo. Tiiättehän? No MÄ EN OLE YLPEE tästä tilanteesta missä nyt oon, ihan itse järjestänyt itselleni tän, mutta jos kaikki menis niinku elokuvissa niin jättäisin kaman, menisin hoitoon, siis me yhdessä mussukan kaa mentäis, pääsisin kuiville, saisin perheeni ja ystävät takas ja pitkän kuntoutumisen jälkeen olisin ehkä jossain duunissa enkä rypemässä himassa sängynpohjalla paskaa elämää tukka takussa, jotain nyyhkybiisejä luureissa pelkkiä toiveita vaan. Mä Tiedän, tää on varmaa tosi vaikeeta luettavaa siis meinaan että selkoteksti on ainakin hakusessa. Mut nyt musta vaa tuntuu et sanottavaa on ja mielenpäällä paljonki juttui mitkä haluisin jakaa kaikille ihan vaan huviks, ja te jotka luette tätä ootte malluvihaajia todennäköisesti. En siltikään jätä paskaa sanomatta vaikka kaikkea tätä voidaan käyttää mua vastaan, tietäkää et oon paskana mut antakaa mun olla niin paskana vaan! Mä laitan typerän sydämeni tähän tekstiin, niin saatte tietää mikä on mun totuus, sori ku en osaa teeskennellä hymyä. :) Typerä sydän.
Ellinoora - Bäng Bäng (ihan parasta, volumet katossa klo 6:03 hups)
Yritän vielä.. Eli siis pari viikkoa sitte mä sain asunnon Ylivieskasta, ja ihan kivan asunnon sainkin, pelkään vaan että tänään saan sen ikävän uutisen kelalta, ettei mulle makseta tukija syystä jos toisesta. Mut asunnottomaks mä en rupee enää, en helvetissä. Niin ja tosiaan odotan mun kultaa vankilasta vapautuvaks parin viikon päästä ja yhdessä ollaan puhuttu ja tavotteita on tulevaisuuden suhteen ja siihen ei kuulu kama, eli.. työmaa on aika helvetinmoinen varsinkin jos ei ulkopuolista apua saa. Sitä mä yritän tänään selvittää mitkä mahikset meillä on päästä katkolle jne. On kuitenki jotain, ei ihan tyhjää tulevaisuudelle, vai mitä? Ketään pitkin et voi itseesi matkustaa, sanottiin jossain biisissä, mut mä oon sen tehny ja nyt oon pari kuukautta ollutki itteni kans tosi pohjalla ku en oo yhtää tietonen enää siitä kuka tai mikä oon. Mun täytyy sitä selvittää ja ihan yksin, en voi turvautua kehenkää toiseen mutta kyllä mä uskon et siitä apua on että meitä on kaks samassa veneessä..?
Ikävä on.. Linnaleski sana tavallaa tuntuu omalle kohdalle tyhmältä, valehtelisin jos väittäisin että olisin ajatellu järjellä tämän erossa olon aikana mun tekemisiä, vituttais kai se jos ite ois samassa tilanteessa, kiven sisällä ja kykenemätön tekeen asioille mitään. Huhhuh... Mietintämyssy päähän ja kynä käteen.. Anteekspyynnön paikka. Niin hänelle ku mulle itellenikin. Ja perhe. Anteeksi. Mä ikävöin aikaa ku oltiin vielä yhtä, ei erillään. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti