Niin moni teistä kuvittelee tietävänsä mitä tämä arki ja elämä mun kohdalla on, tai miltä se minusta tuntuu. Osa luulee, että tämä on sitä mitä haluan, ei muuten tosiaankaan ole. Kerrompa yhden asian, jokaikinen päivä toivon olevani joku muu, joku jolla on asiat hyvin ja ympärillä ihmisiä jotka välittää aidosti. Luulette myös että olen jotenkin muuttunut, ehkä en luota enään yhtä helposti, epäilen herkemmin, oon etäinen ja sulkeutunut. MUTTA MORAALI on tallella. Olenko mä liian hyväsydäminen ja anteeksiantava vai onko täällä oikeasti niin pahoja ja julmia ihmisiä jotka teoilla ja sanoillaan satuttaa enemmän ku kukaan osaa arvata. Muutama ihminen kyllä tietää ja on vierestä nähnyt sen paskan mitä oon kokenut ansaitsematta sitä ja sitten itse tekee sitä samaa. Mä en halua ihmisille pahaa, en halua kenelläkään olevan yhtä paha olla koska tiedän mitä se on, tätä. Tajuan enemmän ku annan ymmärtää ja se on toisaalta huvittavaa, kun ihmiset pitää niin idioottina... mutta. Miten täällä maailmassa luottaa enää kehenkään? Ei mitenkään.
Usein ajattelen, että haluan täältä jo lähteä jonnekkin parempaan paikkaan. Kiitos te jotkut ihanat kun jaksatte kannustaa kohti unelmaa, (joka on tällähetkellä tuolla ylhäällä pilven reunalla) toisinsanoen tämä on hidasta itsemurhaa, olen kyllä koittanu toistakin tietä, jokainen johtaa umpikujaan.,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti