VÄHÄN TARKEMMIN NIITÄ KUULUMISIA

Niinku suurinosa ketkä tätä blogia käy lukemassa tietää jo sen, että erosin reippaan vuoden mittasesta suhteesta.. Toisinku pertti luulee, ei ero mulle mikään helppo asia ollu/ole. Ja näkemyseroja on siitä miksi siihen päätökseen päädyin. Mun ei tarvii sitä julkisesti kertoa mutta haluan avata vähän, koska tiedän liikenteessä olevan niin montaa tarinaa ja kuka sen totuuden paremmin tietää ku minä itse. Eihän se edes muille kuulu mutta en eronnut tai ennemminkin lähtenyt suhteesta toisen miehen takia, mutta niinkun postauksista näkyy, mun elämään kuuluu nyt uusi tuttavuus, mies joka auttoi mut pahimman yli ja tekee mut tällähetkellä aika onnelliseksi vaan olemassa olollaan.. Ilman joonasta en tiedä, olisinko läheskään näin hyvässä jamassa itteni kanssa. Tutustuttiin ja erosta huolimatta mullakin vielä sydän jotain näemmä sanoo.. Ihmisten mielipiteet sinäänsä ihan sama mulle, mitä miettivät siitä että toimin näin nopeasti tai jatkan elämääni niin, että ulospäin näyttää ettei mua olis kipeetä koskaan tehnytkään. Ystävien kanssa ajanvietto on se minkä valitsen sängyssä makaamisen ja masennuksen sijasta.. Sitä on riittävästi kestetty. En halua mitään pahaa exälleni, toivon kaikkea hyvää ja muistan niin paljon hyvää jota en ikinä unohda, mutta koen että parempi tämä on näin, jossain vaiheessa ehkä se toinenkin ymmärtää sen eikä enään etsi syyllisiä. Kaiken tässä viikkojen aikana tapahtuneiden asioiden jälkeen on melkein mahdotonta antaa anteeksi itse tekoja mitä pera on mulle tehnyt. Teot millä yritti vielä muutama päivä sitten saada mun huomion ja mut takas elämäänsä oli vähän poikkeavia normaalista, epätoivoista ehkä jopa sairasta.. ja kyllä, sitä se oli. Sen siitä saa kun päästää liian lähelle ja antaa tutustua itseensä täysin ja avata kaikki vaikeimmat asiatkin, joita sitten voi hyväksi käyttää, niinkun nyt tässä meidän tilanteessa keinot oli mm. uhkailu niin minua ku joonasta kohtaan, kiristäminen, valheiden levittely julkisesti ja sopimattomien (lähes alastonkuvien) julkaisua facebookkiin useaan otteeseen ja haukkumista.. myös omaisuuden ja asunnon hajottaminen mukaanluettu tuohon listaan. En ole ansainnu tuollasta, ei kukaan ole. Mutta tässä palaan siihen, että onneksi on ihmisiä ympärillä. En taida vuosiin olla näin paljoa viettänyt kavereiden jne kanssa aikaa ja tehnyt juttuja porukalla. Elämä viimeisen vuoden aikana oli tähän verrattuna niin rajoitettua.. luulin että ne ajat on ohi, kun vietetään huolettomia viikonloppuja ja viikollakin iltoja hyvässä porukassa hyvällä hengellä. Oon tutustunut moneen uuteen tyyppiin ja ne kai on mun voimavara nyt kun se minkä piti olla ikuista on ohi. Kyllä mun sydän on särkynyt ja vaikeeta tulee olemaan käsitellä ne haavat jotka suhteessa sain.. ja tein. Silti uskon, että rakkaus voittaa. Nyt on elämässä vaan uudet suunnitelmat ja lähdettävä on niitä unelmia kohti mitkä olin jo unohtanut ja luovuttanut.

NO SIINÄPÄ NYT JOTAIN, PALJON OIS VIELÄ MIELENPÄÄLLÄ MUTTA MYÖHEMMIN SITTEN. HERMOSAVUT JA AAMUKAHVILLE LÄHETTÄVÄ..... tuleekohan mitään tästäkään päivästä.. hope so.. :/ <3