6/11/2017
TAKAPAKKIA, LUOTTAMUSPULAA JA RASKAS ERO, LUOVUTUS?!
Niin paljon hyvää, josta nyt luovun. Niin paljon tuskaa sen kaiken takana. Vaikein ero varmaan koskaan tähän mennessä. Myönnetään, kyllä se satuttaa. Enkä ole varmaan ainut. Luottamuspula, menneet vaikeudet, oma epävarmuus. Tarviin aikaa ihan itsekseen, se varmaan sitten on itsekästä. Ne kaikki ilkeät sanat toinen toisellemme ja ne teot. Rakastin enemmän kuin ketään ennen koskaan, niiden vaikeimpienkin ja hirveimpienkin tekojen jälkeen. Mutta nyt mun on otettava aikaa. Tää päivä on ollut sittenkin hirveämpi mitä edellinen. Ja tähän päälle se järkyttävä morkkis. Retkahdin. Vihaan itteäni ja haluaisin luovuttaa. Tai en halua, mutta tuntuu, ettei musta ole tähän, en pääse koskaan tämän asian yli. Onneksi oon täällä Keiteleellä katkolla, vaikka pariin otteeseen jo pakkaillut kamoja. On vaan niin vaikeeta. Tuntuu ku kaikki pitäis vaan alkaa alusta, ihan alusta. En usko, että koskaan tulee vastaan ketään, kuka rakastaa mua selvinpäin sellasena ku oon. En usko tällähetkellä kykeneväni mihinkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
AINA NÄITÄ UUDET TUULET BLAABLAA, TÄLLÄKERTAA UUDET KUJEET
NONIIN JA MOIKKA VAAN PITKÄSTÄ AIKAA! Ompa tosiaan ehtinyt muuttua monenmoista tässä kuukausien aikana.. Tämmöstä tämä on ollu jo vuosi...
Olit ennen hveeltä paljon tekemisissä yhen En viitsi nimeltä sanoo mut toivottavasti tajuut ketä typyy tarkotan.Teitä oo pitkään aikaan näkynyt yhessä:/ harmi ku olitte huippu kaksikko. Oli kiva aina kuunnella teijä toilailuja.:D mikäs teille tuli?:( Luulin että olitte erottamattomat
VastaaPoistaEt luovuta. Äläkä pakkaa kamojasi ja lähde sieltä katkolta mihinkään. Koitat nyt vain päästä takaisin kiinni normaalielämään ja sen rutiineihin. En tunne sua, mutta toivon silti sun puolesta, että saat asiasi järjestymään ja löydät kunnollisen ja kivan miehen. Ja etköhän löydä, kunhan vain rauhassa nyt otat apua vastaan siellä Keiteleellä. Tsemppiä kovasti!
VastaaPoistaÄlä luovuta!!! Et tunne mua, mut oon seurannu sua jo monta vuotta. Oon ollut niin häpi, ku oot mennyt hoitoon ja yrittänyt palauttaa elämää normaaliksi. Se ei ole helppoa, mutta sä pystyt siihen! Sä niiin pystyt siihen! Vielä jonain päivänä sä elät ihan tavallista elämää, iloineen ja suruineen ja olet onnellinen. Mä luotan siihen! Tsemppiä tosi paljon!
VastaaPoistaOltiin joskus aikoinaan kavereita ja musta on tosi surullista nähdä mitä kaikkea sun elämässä on tapahtunut. Muistan vieläki sun kuplivan naurun ja ku sille ei tullu loppua, mahtavan huumorintajun sekä räväkän luonteen. Uskon että se kaikki on vielä olemassa siellä jossain, ja sun on mahdollista löytää ne ominaisuudet uudestaan kunhan jaksat olla siellä katkolla, et luovuta, mietit mitä just _sä_ haluat sun elämältä ja valitset ihmiset sun elämään sen mukaan. Kaikki tää on sun käsissä ja sun päätettävissä, eikä sun pitäis antaa kenenkään muun niihin vaikuttaa.
VastaaPoistaTsemppiä tosi paljon!
Olihan tämä odotettavissa että sorrut ennemmin tai myöhemmin.
VastaaPoista