ISOJA MUUTOKSIA EHKÄ ELÄMÄN PELASTUS

Mitenköhän sen sanois silleen pudottamatta järkyttävää pommia kansalle? No heh, ei moni luekkaan ja ne harvatkin tuskin ajatuksella mutta nyt tilannekatsaus:

Jos ei raksuta ajatus viimeisestä kuvasta niin selvennän... Kotona asuu kaksi rikkinäistä elämässä eksyneitä, virheitä tehneitä, suuria sellaisia mutta luojalle kiitos kaikki tämä pienellä selvitty, toki kärsii vielä virheistä myöhemmin kiven sisällä. Ehkä me molemmat omat virheensä. Linnaleski musta tulee vielä, mutta ennenkin siitä selvisin ja nyt sentään saan perhetapaamiset, mutta sitä ennen ne suurimmat uutiset ja kuulumiset. Ollaan vihdoin, vittu vihdoin ja viimein _yhdessä_ katkolle ja mä luovuin ajatuksesta että korvaushoito on luovuttajille. Mä lähden nyt itse luuserin tuntemuksin kokeilemaan josko se olis sittenkin mun elämän ainoa keino tällähetkellä päästä eroon siitä kaikesta paskasta joka pilaa ihmissuhteet, rikkoo perheet, parisuhteen ja lopuksi itsensä tuhoaa, ja läheiset. Ennenkin oon päässyt irti, mutta aina päätynyt tähän pisteeseen. Ja kun en voi lakata rakastamasta miestä kehen rakastuin jo vuosia sitten (tuntuu eiliseltä). Vaikka niin paljon koettu pahaa ja tuskaa tuotettu toisillemme tahallaan ja tahattomasti niin myös itse kuin osittain muiden avustuksella ja puhutuksilla. Mutta nyt on aika luottaa että elämä kantaa ja voi olla vielä keino nousta! Siinä mielessä positiivisin mielin ensiviikolla lähden (lähdemme) sinne "parantavalle lomalle" että en ole yksin. Siellä on myös meidän yksi yhteinen ystävä, kuka tarvii ystäviä ympärille, niinkuin mekin- ja ammattiapu on nyt se mikä vertaistuen ja rakkaan läsnäolon lisäksi on ykkösasia. 

Ja siitä mikä tässä on suurta ja nimenomaan minulle on se, että koskaan aiemmin parisuhteen aikana ei olla saatu mahdollisuutta yhdessä hoitaa itseämme kuntoon ammattiavun kanssa ja niin että ympärillä ei pyöri se sama vanha eikä uusikaan kärrynpyörä jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. Se sirkus jääköön niille apinoille, me ollaan vaihdettu alaa. Kamakaverit, byebye, oikeat ystävät ketkä vierellä pysyy kuiville pääsyn jälkeenkin niille mun ovi on aina auki ja sydämmessä paikka. Oon helvetin kiitollinen siitä miten nopeasti asiat järjestyi ja laitettiin etenemään. Ei Oulaisissa olis voinu koskaan kuvitellakkaan mitään vastaavaa. Ja täällä on sentään joku sanavalta ja kuunnellaan asiakkaan omia tarpeita eikä päätetä etukäteen että tämä menee näin ja sinua vaivaa tämä ja sillä selvä, ei auttanut kahden vuoden a-klinikka avohoito itse saatana kun lääkärinä oli, eikä henkilökunnan kanssa saanut mitään kontaktia, oli käynnit lähinnä säästä puhumista. Tai hiljaisuutta. Mutta täällä on myös tukiverkosto koulun ja kaupungin puolelta ihan super mahtava. Koulu kesken mutta luvallisesti sen aikaa kunnes oon taas kunnossa ja se on tavoite jonka tiedän jo nyt toteutuvan eikä mun tule ikävä mitään mikä on korvaushoidon aikana ns. kiellettyä. 

Itse korvaushoito on ollut mulle moni mielipiteinen asia joka vaihdellut laidasta laitaan, saattohoidosta parannukseen? Niin no tilanteet on vaikuttanut asiaan ja se, että meitä ei taloudessa ole enää yhtä korvaushoitopotilasta (ihmistä niinkuin muutkin) vaan kaksi, saan tukea Pertistä ja toisinpäin myös. Kaikki tämä ääneen tai siis aakkosin näytöllä helpottaa saada ulos pään sisältä. Tuntuu kuin olisi iso taakka harteilta pois.

- Tiedän että yksi lukija (terkkuja vaan oulaisiin nuopparille) Mutta lue loppuun on sulle toisetkin terveiset: Eli oon myös ajatellut asiaa -kiitollisuus- , sitä ei paljoa enää kuule, näe, tunne jne... Siksi oon yrittänyt olla kiitollinen enemmän asioista, pienistäkin ja nyt isosti tahdon kiittää niitä ketkä ei mua hylännyt päätökseni takia ja myös tämä isoisoiso kiitos Järvenpään kaupunki, ne ketkä tämän mahdollistavat meille vihdoin, tätä mahdollisuutta ei saa mokata ja Riia, Minna ja Inkku, jos luette niin KIITOS kaikesta <3 Mä taidan vihdoin tajuta asiat sillä tavalla miten mun olis aikoja sitten pitänyt ymmärtää ajatella, eikä olla niin mustavalkoinen ja putkiaivo niinku jotkut miehet, heh. :D 

Alussa tätä postausta mun olo ja mieli oli haikea, mutta kun tämä kaikki on kohta julki ja sanottavat sanottu on olo jotain sanoinkuvaamatonta. Oma kulta vieressä ja elämä EDESSÄ, ei takana. <3 

Vastalauseajattelijat: muistakaa, tämä on minun elämä, ei teidän eikä kenenkään muun kuin minun. vihaajat vihaa mutta antakaa mun näyttää mistä mut on tehty ja mihin mut on tehty! Soronoo muutamaksi viikoksi vähintään mutta luultavasti seuraavan postauksen kirjoittaa helvetin paljon fiksumpi, terveempi, rohkeampi ja mun oma "normaali" ihminen. Ketään en silti tuomitse, kaikille ihmisille vielä yksi asia: Jokainen meistä on arvokas, paheista huolimatta. Pitäkää huolta itsestänne ja kaikista kenestä välitätte, meillä  on vain tämä yksi elämä aikaa.