KUN SILMÄNI MÄ AUKI SAAN JA SINUT SIINÄ NÄÄN MÄ IHAN LÄHELLÄIN...

Niinkuin jo faceen avauduin jo pikkusen mun fiiliksistä tälleen joulun alla niin ajattelin nyt pitkästä aikaa tehdä saman tänne. Oon ollu pitkään täältäkin poissa sattuneesta syystä, etten enää omista kameraa, en tietokonetta.. en montaa muutakaan asiaa sillä meidän kotona kävi rottia kylässä. Mutta se asia ei jää siihen sen vannon. Mutta silti mä en ajatellut luopua rakkaasta harrastuksesta ja yhdestä mun henkireiästä eli tästä. On vaan helvetin työlästä saada kuvia liitettyä näihin ja tiedän että "lukijoista" tai selailijoista moni tsiigailee vaan kuvat ja klikkaa pois. Ja niin, kuvaaminenhan se on ollut yksi mun tärkeimpiä juttuja niin myös tämän blogin osalta. Kyllä niitä vielä tulee. <3 Mutta saanen purkaa mun negatiiviset ajatukset tänne ja yleisesti vähän haukkua ihmisiä itsekkäiksi kusipäiksi jotka ajattelee vaan itteensä, plslol oon itsekkin joskus ihan samanlainen mutta kyllä mä oon pyrkiny ajatteleen asioita niin, että oon onnellinen siitä mitä on eikä päinvastoin. Nyt oon ollu jo jonkin aikaa niin ilonen ja tyytyväinen mun elämään, jos ei lasketa niitä nollapäiviä milloin henkinen minä sai taistella fyysistä helvettiperkele oloa vastaan.. Jospa niitä ei tarvis enää kärsiä. Niin siis avaan tuota vähän... päätin sitten pitkän mietinnän jälkeen lähtee kokeileen onko se korvaushoito nyt sitten mun kohdalla parhain vaihtoehto ja ollaan yhdessä ja minä yksin pähkäilly asiaa ja kyllä musta tuntuu että sen rajoitteet ja vastuu tuo tullessaan mun kohdalla vaan hyviä asioita. Rutiinit ensinnäkin on aina ollu mun elämän aa ja oo. On paljon muutakin hyvää mitä se rajoitteineen jne tuo. Se projekti tässä nyt on siis meneillään tai arviointi nimellä enemmän kutsuisin tätä hetkeä. Muutaman viikon vielä jaksaa kulkea seuloja antamassa ja jutteleen hoitajien kanssa. Ei mikään mahdoton juttu. Eikä siellä seulassa oo mitään ylimääräistä ollutkaan eikä oo tehny mielikään. Kaksuuntanenkin on pysyny hyvin hallussa ku oon alkanu syömään lääkkeitä säännöllisesti ja asiat on elämässä muutenkin tosi hyvin. Ei minkään suhteen oikeestaan oo nyt valittamista, PAITSI ruuhkanen joululiikenne. Kaikki junat ja bussit ja kaikki on ihan tupaten täynnä sakkia ja se ahdistaa kun pitää julkisilla liikkua. Mutta eipä oikeestaan muuta. Ihanaa joulunaikaa jokaiselle ja ripaus joulumieltä jos ei vielä tunnu. Mulla on hyvä olla. <3