Arjen haasteita ym.. viikon teemana ollu siis ja niitä nimenomaan. Normeja arjen haasteita jotka yllättävän haastavia nyt kuitenki on ollu. :D Niin hölmöltä ku se omaan korvaan kuulostaaki. Mutta normaali arki? Se onki ollu ennen mulle ns. outo käsite, tai monta vuotta menty aika hyvissä, vesissä syvissä vai miten se nikke ankara tuumaa? Noh anyway mulle arjessa haasteellisimmaksi täällä oon huomannu ajankulumisen, tai sen miten vaikeeta se on jos ei saa aikaa kulumaan tai ylipäätään sietää sitä. Kotioloihin jos olisin jääny, tyhjä aika ois helposti täyttyny erinäisillä mömmöillä, täällä on joutunu opettelemaan elämään vaan hetkessä, vaikkei mitään tekemistä just oliskaan. Ja onhan täälläkin mahollisuuksia ku mielikuvitus vaan riittää. Nyt on lenkkeilyt ja oma-aloitteinen urheilu jääny vähemmälle ja koen jotain järkyttävää itseinhoa peiliin kattoessa, tosin vaan ulkosesti. Näinki lyhyessä ajassa sitä oikeilla työkaluilla saa melkosta muutosta aikaan, ja tietenki tätä työstetään vielä pitkään, ei vaan kotiutumiseen asti vaan tää tulee olemaan elämän mittanen operaatio. Ja elämä vielä edessä, tekee kukin omastaan millasen haluaa, mulla on haaveita ja tavotteita, lyhyelle ja pitkälle aikavälille. Realistisia, vaikka tosissaan välillä miettii "kykenenkö ikinä niinkään pieneen asiaan elämässä"...
Tänään(kin) hoksasin jotain, en kylläkään niin uutta mutta ajattelin asiaa pikkasen syvemmin ja totesin niin päässäni, ku ääneen muillekki että "tämäki kupla se vaan joskus poksahtaa." Täällä kun oon, en ylläpidä huonoksi havaittuja/koettuja yhteyksiä saatika muutenkaan oo missään tekemisissä aineiden tai niitä käyttävien tuttavien kanssa niin onhan mun helppo olla, ei tarvi kohdata niitä suurimpia edessä olevia haasteita, eli kieltäytyä. osata sanoa EI. Ei siinä, ettenkö edelleen välittäis mun ystävistä jotka käyttää, mutta oikeat niistä ymmärtää olla sekottamatta mua siihen elämään enään. Ja pakko avautua vittusaatanaaperkelejumalauta@@! kun otti tänään päähän asia jolle täältä käsin en voi mitään tehdä ja on kuitenkin suurimpia ja rakkaimpia asioita mun elämässä.. harrastus, jota en vaihtais mistään hinnasta, mutta näemmä joku vaihtais eikä mistä vaan hinnasta.. en edes sano. Vittu.... ohi menevä raivari ja muutaman kerran sai laskee kymmeneen päässää ja rauhottua siinä hetken itkupotkuraivarin jälkeen. Onneksi mulla on ihana isosisko joka ottaa aina rakkaudella nämäki puhelut vastaan. :D <3 SONJA <3 No asiasta nyt sen enempää jaarittelematta seuraavaan....
Oikeestaan mulla oo edes asiaa juurikaan.. Kuhan vaan haluan tuoda itseni julki ja kuulluksi kun kerran kyselty on. PS. kyllä sekin vaan on karu fakta että oikeat ystävät voi yhden käden sormilla laskea nykyään ja neki kultaaki kalliimpia. <3 KAIK OKKEI. Hyvää yötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti