Nimittäin vajaan viikon kohdalla lievähkö mania iski tai talo ja talon väki tuli tutuksi ja oli huomattavasti helpompi olla ja sitten alko se mitä en ehkä tajunnu niin pahasti eteen tulevan. Eli oikeesti asiat, jotka muka kamoissaan käsitellyt ja läpikäyny, ei se niin vaan ollutkaan, vaan kaikki hirveenä ryöppynä päähän ja mähän sitten yritin paeta sitä kaikkea lähinnä urheilun parissa ja töitä tehden. Vedin itteni muutamassa päivässä ihan nollille ja enää ei keho antanu periksi ja oli pakko antaa asioiden vaan tulla, kokeilla toista tapaa.. Eli puhua. Onneksi täällä on vertaistuki ja henkilökunta niin huippu ja tiivis, että pahimmat asiat on kerrattu, puhuttu, anteeksi annettu ja unohdettu. Viimeisimmät ehkä 4 päivää on ollu ihan hyviä, ei mitään valittamista pienen väsymyksen ja urheiluvammojen lisäksi. Hyvin menee ja olo on oikeesti paras vuosikausiin.
No mitä tulee näihin mielitekoihin... Mä jumalauta ihan säikähdin yhtenä päivänä sitä oloa kun yhtäkkii tuliki fiilis "ei hitto tekis mieli ottaa vedot piriä" WTF minä jolla motivaatio 110% ajattelee noin?? No tässä vaiheessa vertaistuki oli kultaa, meni hetkessä ohi. En todellakaan oo ainoa jolla joskus käy mielessä, mutta thank god oon täällä tai sillä hetkellä olin. Nopeesti se olo meni ohi ja sitäki asiaa seuraavana päivänä ohimennen puitiin ja todettiin että sehän olis huolestuttavaa melkeempä jos ei milloinkaan mielessä kävis. Voittajafiilis mulla silti on, tähän asti oon selvinny ja vedän tän kyllä kunnialla ylpeenä loppuun asti, ENKÄ PALAA ENTISEEN.
Kotiudun siis 26.5 mutta jatkohakemusta on laitettu menemään ja uskotaan että se toteutuis. Pientä tervettä epävarmuutta ilmoilla siitä pystynkö siviilissä tähän mutta mulla on niin isot panokset pelissä ettei vaihtoehtoja oo. Onneksi omaan kyvyn pyytää apua jos sitä tarviin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti