14/01/2019 Heräsin aamulla suru-uutisiin kun luin mummulta tulleen viestin, pappa oli nukkunut pois. Mulle se oli shokki, ihan hirveä sellainen. Aluksi en halunnut uskoa ollenkaan todeksi, maailma meni hetkeksi aivan sekaisin. Päälimmäinen tunne suru oli läsnä kokoajan perjantaihin saakka kun tulin Oulaisiin mummolaan jonne tulo oli aluksi tosi outoa, koska sieltä puuttui kodin sydämestä puolet. Enkä voi sanoa ettenkö olis edelleen aivan suunnattoman surullinen, mutta mummun sanat lohdutti ja oli ihana huomata että mummu otti asian niin hyvin, paljon paremmin kuin oltiin kukaan odottanut. Pappa olisi täyttänyt ensiviikon tiistaina 87 vuotta ja on se jo kunnioitettava ikä. Pappa sai onneksi asua kotona loppuun saakka, laitoshoitoon kun hän ei halunnut ja toivetta kunnioitettiin. Noh aiheesta seuraavaan.. Täällä isosiskon luona vietettiin iltaa eilen leffojen parissa ja vietettiin laatuaikaa. <3 Siskonpoika, Aatu on päivän piristys.
---> aamukahvia lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti