Muutettiin tänne etelään 3/8/18 ja siitä on alkanut melkoinen muutos meidän elämässä ja varmaan mulla on meistä enemmän ollut sitä henkistä kipuilua muutoksen suhteen, onhan tämä todellakin ollu kaikkea muutakin kuin sitä kipuilua ja koti-ikävää. Ensalkuun se tosin oli VAIN sitä, mulla meni ensimmäiset kaks viikkoa, että poistuin "mukavuusalueelta" eli kotisohvalta tai sängynpohjalta. Kärsin kauheeta koti-ikävää ja itkin lähes joka ilta sitä miksi piti lähteä tutusta ja (ei niin turvallisesta).. Samaan aikaan irrottautuminen subusta täysin nolliin vei veronsa fyysisestä jaksamisesta ja kyllä se alkoi käydä psyykkeen päällekkin tosi lujaa siinä vaiheessa ku uni vaan ei tullut moneen vitun yöhön vaikka olin aivan poikki. Mut mä selvisin niistä, niinku aina tähän mennessä oon selvinnyt.
No se siitä alkukankeudesta... 16/8 noin neljä päivää sitten sain omat respat ulos eli mulle välttämättömät bentsot ja mieltä tasaavat kaksisuuntasen hoitoon. Silloin vasta ekaa kertaa mä lähdin käymään tän kaupingin keskustassa, johon meiltä on matkaa melkeen neljä kilometriä. Sinä päivänä mä oivalsin ettei tää maailma tai tää paikka tai tää elämä ookkaan niin paha ja huono ja pelottava. Oon käyny mun tulevalla koululla jutteleen henkilökunnan kanssa ja tutustunu paikkaan jo vähän etukäteen ennenku istun takasin koulunpenkkejä kuluttamaan ja uutta oppimaan. Siis tosiaan, niin mä sain sen paikan, en tiedä oonko aiemmin maininnut asiasta mitään.
Myöskin oon tosi ilahtunu siitä, miten paljon sosiaalisempaa ja helposti lähestyttävää porukkaa täällä on, verrattuna tonne oulaisten suuntaan tai pohjoisee ylipäätään.
Miten ja mitkä asiat eroaa täällä asumisessa?
Ihmisten juttusille on helpompi mennä, täällä ei kukaan tuijota vaik sä kävelet ihan hirveissä koltuissa menemään kadulla jne. Ollaan paljo ystävällisempiä toisille ihmisille. Sitte tietenki julkinen liikenne, se iso paha pelottava asia mulle jota kauhulla odotin ja oikeastaan viimeseen asti välttelin.. Se onneksi on kuitenki olemassa, noi välimatkat mitä meidänkin on pakko kulkea, taittuu niin paljon helpommin julkisilla kun ei fillariakaan ole, tosin parin tunnin päästä saapuu vihdoin kotiin asti tuotuna! Täällä on niin paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä niinku ihan mitä vaan ikinä keksii! Ilmotustaulut pursuaa kaikkea erilaista ja tapahtumia millon mitäkin. Ajattelin huomenna itsekin ilmottautua paikalliselle opistolle takaisin taidemaailman pariin, eli taidekurssille. Jonka olen kyllä suorittanut pohjoisessa jo kertaalleen 8v mutta se on niin rakas harrastus eikä koskaan voi oppia siitä liikaa.
Niin pitkä postaus tuli nyt tästä jota kukaan tuskin lukee niin taidan lopetella tähän, mutta vielä viimeset sanat ja *warning*:
Jatkossa teen varmaan verkkokurssin itsetutkiskelu tehtäviä ja kaikkea semmosta "höpöhöpö" pohdintaa tänne julkiselle sivustolle jossa ne sitten mukavasti kulkee mun mukana ja muiden ihailtavana. Helpompi toteuttaa itseään tänne blogiin mitä ruutuvihkoon jos yhdistelmävälineenä on mm rakas canonin järkkäri ...
Eli hei&moi, enskertaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti