KUKA TÄÄLLÄ VOIS JEESAA RIKKINÄISTÄ MITÄLIE

Vois mennä huonomminki mut niin tää on vaa niin vitun tätä! Soutaa ja huopaa, mieli siis ja teot. Omatunto painaa taas, saako musta enää tehtyä "normaalia"? Missä se kultanen keskitie? On menny vähän liianki lujaa ja suunnitelmat kusassu huolella. Mut on sitä oltu ja menty ja hauskaaki ollu ja tutustunu uusii tyyppeihin ja kaikkee. Vaikka mun tuki ja turva lähti kiven sisään niin onneksi naapurissa rakas ystävä joka jotenki saa pidettyä mut raiteilla. Tänää tullu reissusta kotii ja pamit naamaan ja mietteitä enemmän ku jaksais kirjottaa tai edes miettiäkkään. Pitäis alkaa syömää noi mun depisnapit oikee nii tää elämä ei ehkä heittelis näin. Tajuan taas ku mania kausi ohi että luulin olevani ihan kunnossa mut ei emmä oo ollu. Mut tästäpä se on suunta taas ylöspäin.