... vai miten se
menikään?
"sinä
tarjosit salmiakkia, minä olin hölmö panin peliin koko elämän"
Voi
että, ompa jokseenki kotoisa olo koneen äärellä omassa rauhassa (melkein ainaki)
vähä fiilistellä kulunutta kevättä ja alkanutta kesää josta päätin et tulee
ainaki edellistä hitosti parempi! Moniko sitten tietää oikeesti miten mulla
menee, eipä varmaan moni mutta ne kenen tarvii ne kyllä on nähneet, elämä
lievästi paremmalla tolalla mitä vaikka pari kuukautta sitten. Voinen kylläkin
myöntää että väitin olleeni onnellinen, mutta joopasenjoo en mä tienny mitä
onni on. No, ehkä joo onnellinenkin oon ehtinyt olla mutta miten aitoa se
sitten kamapäissään voi olla.. niin. Jos jostain voin olla helvetin ylpeä
itessäni niin jumalauta siitä että mä oon irti bubresta!! Se on mulle aika
hemmetin iso asia. se salakavala paska tunteiden turruttaja vei mut liian
syvälle sinne minne mä en haluu juuttua enää, en ikinä. Miten ihana on huomata
kuinka asiat tuntuu joltain, niin isot ku pienet, hyvät ja huonot. Ja enää
kaikki ei oo vaan minä ja mun maailma vaan osaan asettua taas toisenki ihmisen
rooliin vähän paremmin. Eihän se aina mukavalta tunnu, ku iltasin unta
odotellessa tajuaa esim miten väärin sitä onkaa voinu tehdä toimia ajatella
puhua jne... Välillä haluaisin vajota vaan maan rakoo ku mietin miten idiootti
sitä onkaan tullu oltua ja kuinka mä oon ajatellu ihan liikaa itteäni. Okei, ei
enempää niistä fiilareista, paljo kivempi jakaa ne positiiviset asiat mitä mun
elämässä tapahtuu ja mitä mielessä liikkuu.
Mikäpä
sen parempaa ku se et oon löytäny vierelle sellasia ihmisiä, ketä olisin
tarvinnu jo kauan sitten. Ehkä niitä on ollu aina, muttei oo osannu arvostaa
sellasten ihmisten olemassaoloa ja apua jotka saa mut pitää järjen päässä ja
mut "pois pahuuksista".. Vaikka liian monta kertaa oon joutunu pettyy
ihmisiin niin joitain kohtaa luotto sitäkin lujempi tätä nykyään, ainakin ku
tietää ketkä sitä luottamusta EI oo ansainneet tai on muuten vaan tehneet
ittestään mulle ns. näkymättömiä, keiden olemassaoloa en aio, halua tai jaksa
tiedostaa vaikka miten satais paskaa niskaan ja juttuja tuon tuosta lisää vaan
liikkeelle laitettais. Pitäkää vittu tunkkinne, ei ole multa pois se että mun
onni on jonku toisen epäonni, tai katkeruus ennemmin. Hyvää mä toivon niillekki
ketkä mulle kaikkea muuta, se syö mun aivoja paljon vähemmän mitä se, että
vihaisin vihaisin ja vielä vähä vihaisin. Miksi kuluttaa energiaa sellaseen, ku
on asioita joista pystyy, saa ja pitääki nauttia ja hitto kyllähän mä sen
näytän jos mulla menee hyvin, miksi en?
Ehkä
vielä jonain päivänä pystyn kattomaan taaksepäin elettyä elämää ja todeta et en
mä ihan turhaan täällä oo ja elä. Tän kesän mä omistan ystäville, perheelle,
laatuajalle ja siihen että voisin hyvin, tai vähintäänkin paremmin ku ennen.
Syksyä kohti sitten mietteitä siitä, mille rupee.. Jotain jo suunnitteilla on
mutta ne vielä jääkööt kesän ajaksi tois sijaiksi jutuiksi. Nyt vaa niin
chillisti villisti ja kiltisti nauttii kesästä kera ystävien! Muistakaa te
muutki miettiä mitä kaikkee hyvää elämässä on, eikä murehtia turhia, varsinkaan
tällasina päivinä ku "ON NIIN HELPPO OLLA ONNELLINEN!"
30.5.2018 .... nyt eletään tätä päivää ja nyt vähän muuttuneita fiiliksiä, depistä meinannu pukata vähän mut onneksi mullon toi maailman ihanin naapuri jonka kanssa itketty linnaleskeyttä ja mitäpä muutakaa ku mässätty pirusti ja no, ollaa me oltu fiksuja ja henkeviäkin. kaikenmoista suunnitelmaa kesälle ja mehän ne toteutetaan, ainaki ittemme kuntoon jollain tasolla, enkä omalla kohdalla meinannu mitään kesäkuntoa vaan sitä, että ois elämässä vaan kaikki suunnilleen ok ja syksyllä sitte kattella lisää. En tiedä miksi tän seuraavan infoan mutta pyrin postailee vähä enempi tässä lähiaikoina KOSKA oon saanu rakkaan harrastukseniki takas. (silti mullei viel oo ainuttakaa canoni otosta tässä postauksessa vaan itkuangstimöksmöksikäväkuva ystävästä jota kotiin ootellaan) Noh enskerralla näette mun piilevät kyvyt. :D
pps. Kyllä kaikki järjestyy

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti