Jännittää ihan hirveesti. Oon siis lähdössä elämäni ensimmäistä kertaa katkolle. En oo koskaan ollu missään vastaavassa hoidossa tms, ellei lasketa perhekotia. Tosin sinne en mennyt omasta tahdosta. Mulle löytyi vihdoin paikka ja vielä onnisti paikanvalinnan suhteen, sillä vapaita paikkoja oli juurikin siellä minne toivoin pääseväni. Keiteleeseen, Koutakotiin. Oon kuullut vain hyvää.
Mikä se nyt sai minut lähtemään tähän? Niin pajon ihmissuhteita jää taakse, ei sillä että kaikki ihmiset huumepiireistä olis huonoa seuraa pahavaikutteisia, mutta suuri määrä niistä on omaa loppuelämää ajatellen paras karsia pois.
HUUMEET, mä vihaan niitä -eniten! ja rakastan.
Haluan eroon niistä, oon halunnu jo kauan. Katkopaikkaakin mä yritin pitkään muttei apua annettu, mutta nyt on vihdoin asiat toisin ja mahdollisuus uuteen parempaan elämään. <3
Eikä siis HUUMEET ole ainoa asia, jonka takia nyt lähden pois maisemista, vaan diagnoosi johon ei ole vielä löydetty oikeaa lääkitystä, monia on kokeiltu mutta mikään combo ei vielä ole ollut sopiva. On vaikea elää maanisdepressiivistä vuoristorata elämää ilman lääkitystä, varsinkin kun hyvät ja huonot kaudet toisistaan niin rajusti eroaa. Kun elämä olisi suhteellisen tasaista, voisi ehkä ajatella kouluun menoa taikka töihin hakeutumista. :) eli yksin huumeet ei ole iso ongelma elämässä, vaan myös sairaus johon ei parannuskeinoa ole, mutta lääkitys jonka avulla pystyy elämään lähes normaalisti. Toivotaan että lääkitys löytyy pian. <3
 |
| laukut pakattuna jo viittä päivää ennen lähtöä.... :) |
Mä ajattelin kirjottaa päivittäin kuulumisia tänne blogiin, niin voivat kaikki ketä kiinnostaa halutessaan käydä lukemassa miten kuntoutus edistyy, tai kuinka minä päivä päivältä voimaannun, tai mitä vaan. parhaani teen, sen lupaan. ja aion onnistua. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti