MIKÄ FIILIS MITÄ KUULUU MITEN MENEE MITÄ MIELESSÄ?

Mitä kuuluu? : 

Viimeaikoina on tapahtunut tositosi isoja asioita joista ehkä tarkemmin myöhemmin kerron mutta voin sanoa että olen voittanut itseni ja ylittänyt itseni niin isosti! Olen uskaltanut sanoa mielipiteeni ääneeen, välillä jopa pelkäämättä vastapuolen reaktiota. Totta on että olen antanu muiden manipuloida puheillaan ja lyödä kiilaa mun ja elämäni rakkauden väliin. Ollaan me erottu välissä, olen pettänyt, huumeet on vienyt molempia ja ollaan toinen toistamme loukattu. Mä välillä luulin ja ajattelin että haluankin erota.. Todellisen arvon tajuaa vasta kun menettää... Kirjotan nyt varmaan todella sekavasti Ja asiasta toiseen hyppien, mutta tätä se mun ajatusmaailma on, sekavaa. Varsinkin kun yrittää purkaa tätä kaikkea tapahtunutta johonkin muualle kuin toiselle, en halua kaikkea kaataa toisen harteille. Helvetin raskasta tämä on, mä oon vihainen, rakastunut, onnellinen ja miksi olen vihainen on oikeastaan se, että vanhat asiat mitkä jo onneksi ollaan käsitelty ja rehellisesti puhuttu niin ne painaa mua ja pelottaa jatkuutko samanlainen käyttäytymismalli meidän suhteessa. 

Taitaa olla että postaus on pelkkää "meitä" vaikka alunperin oli tarkoitus puhua mun ei lukkoonlyödystä diagnoosista -kaksisuuntainen mielialahäiriö-

Kaikkien näiden vuosien aikana oon eläny hyvin kausittaista vuoristorata-elämää joihin kuuluu mania ja depressio kausia. Mä tyrmäsin heti muutamia vuosia sitten koko asian kun se lääkärissä otettiin esille, halusin kai pitää vaan mun bentsolääkityksen jotka sitten jakelin "kavereille" ja huumeet alko siinä vaiheessa olla jo kuvioissa ja ei mikään hyvä seura, ei musta oikein kukaan halunnu mitään muuta ku kaverin joka kustantaa huumeet ja kaiken muunkin, se  oli mun rooli yhteen aikaan elämässä. Huumeiden käyttö EI todellakaan tasoita vaan turruttaa siitä normaalielämästä ja siitä mitä oikeasti tunnen. Sumussa olen elänyt pitkään, nyt vasta alkaa tuntua että mä hyväksyn mun sairauden ja oon valmis sitä alkaa hoitamaan oikealla tavalla ja jättää kaikki mömmöt pois, mä haluan olla niin sanotusti normaali. Maine on kaikkea muuta ollut jo pitkään, pelottaa kohdata se oikea minä mutta siihen suuntaan.. 

Tää teksti on aika sekava, niinkuin olokin mutta sain sanottua mitä mielenpäällä on. Ylitin taas itseni jollain tapaa, ymmärsi sitä kukaan tai ei mut mä tein sen. Mulle pienet asiat voi olla suuria ja nautin suunnattomasti pelkästään siitä, että kaapissa on maitoa ja aamulla saa kahvit ja tupakan heti herätessä, tai auringonpaiste pelkästään tekee mut onnelliseksi. Ja oon oppinut keskittämään ajatukseni enemmän niihin positiivisiin asioihin ja sysään murheet sivuun jos ne ei ole ajankohtaisia välttämättä. 

- nyt mä lähden nukkuun. Kiitos. hyvää yötä <3