MIETIN MITÄ SULLE KUULUU

Saan luultavasti kuulla tästä postauksesta. "Älä ikinä sotkeennu meidän elämään" tai jotain vastaavaa, mutta silloin kun jokin ajatus mun päässä ei vaan katoa vaikka mitä teet, se on pakko puhua ulos. Joskus mä mietin olisiko kaikki toisin jos en olisi luovuttanut niin helpolla tai antanu ohimeneville tunteille niin nopeasti valtaa. Oon lukenut yhden kirjan jota lukiessa välillä osasin samaistua exääni ja ymmärsin kauan jäljessä joitain asioita paremmin. Haluaisin sanoa usein miten tärkeä hän mulle olikaan ja on. Kaikkea hyvää toivon ja toivon että hänkin ajattelisi joskus vielä samoin minusta. Ja mitä eniten toivon: että hänkin voisi joskus antaa anteeksi. niinkuin minäkin.